Vanha Passi ja passilaiset
Passin talo on vanha kantatila, josta löytyy mainintoja jo 1500 luvun asiakirjoista. Gabriel Niilonpoika Enqvistin ja puolisonsa Brita Johansdotterin lasten Petterin ja Marian jälkeläiset kietoutuvat Passin talon historiaan vasta 1750 luvulla. Tässä pikkuesityksessäni tarkastelen rajatusti vain omaa sukutaustaani. Seuraan lähinnä Lasse Laasosen vanhassa sukuluettelossa oranssilla merkittyä sukuhaaraa. Usein eri suvuissa jotkut nimet periytyvät. Voitte seurata meidän suvussa Johan, Johannes, Juho, Jussi, nimen periytyvyyttä. Laasosen sukuluettelosta nimen voi löytää passilaisten sukuhaarasta ja heidän jälkeläisistään aivan näihin päiviin asti.
Petter meni naimisiin Passin tyttären Annan kanssa vuonna 1755. Sukunimi Enqvist siis periytyy Petterin pojalle Johannekselle, hänen pojalleen Johanille, hänen pojalleen Carl Johanille, hänen pojalleen Frans Johanille eli Passin Jussille. Kerron kohta lisää heistä kummastakin sekä elämästä täällä Passilla heidän aikanaan.
Laasosen vanhassa sukuluettelossa on myös toinen, vihreällä merkitty, sukuhaara, joka kertoo passilaisten kaksinkertaisesta sukulaisuudesta esi-isäämme Gabriel Niilonpoikaan.
Marialla ja Abraham Bergmanilla oli tytär Cristina, hänellä tytär Maria Cristina, hänellä tytär Anna Greta, hänellä tytär Eva Cristina, hänellä poika Carl Johan. Carlin isä ja äidinäiti olivat keskenään ns. kolmansia serkkuja. Jos osaan oikein laskea, voitte tarkistaa sukuluettelosta.
Luettelen nyt pikaisesti Enqvistien aikaiset Passin isännät ja emännät.
Petterille ja Annalle syntyi siis Karjalohjan Passilla poika Johannes 1761. Petter kuoli vanhuuden heikkouteen 1810. Anna oli kuollut rintatautiin viisi vuotta aikaisemmin.
Johannes meni naimisiin 1803 Ulrica Sarenin kanssa, joka oli syntynyt 1774 Karjalohjan Saarenpäässä. Johannes kuoli pistoksiin1839. Ulrica oli kuollut jo kymmenen vuotta aikaisemmin.
Johanneksen ja Ulrican poika Johan Enqvist syntyi 1814. Johan siirtyi Passin talolliseksi isänsä kuoleman jälkeen vuonna 1839. Hän oli mennyt juuri edellisvuonna naimisiin Härjänvatsan rusthollarin tytär Eva Christina Heermanin kanssa. Johan kuitenkin kuoli 1841 pian isänsä jälkeen vajaa 30 vuotiaana, heti oman poikansa Carl Johanin syntymän jälkeen. Carl Johanilla oli ollut yksi vanhempi sisar, joka oli kuollut 3vuoden ikäisenä paiseeseen. Äiti meni uusiin naimisiin Carl Gustav Ericsonin kanssa ja Carlille syntyi sisarpuoli Matilda, 3 vuotta veljeään nuorempi. Gustavin kuoltua Eva eli Carlin äiti eli leskenä 74 vuotiaaksi, joka silloin oli korkea ikä, täällä Passilla muistitiedon mukaan poikansa syytinkiläisenä. Hänen muistetaan käyskennelleen tässä pihalla vielä 1880 luvulla. Hän kuoli 1890.
Carl Johan Enqvist eli vanha Passi oli syntynyt 25.07.1841. Ei häntä alun perin kutsuttu vanhaksi. Hänestä tuli hyvin nuorena Passin tilallinen, heti kuolleen isäpuolensa Gustavin jälkeen. Hänen ensimmäinen vaimonsa Elisabet löytyi naapurista Hakalan tytär. Naimisiin he menivät tammikuussa 1860. Vaimo oli 6 vuotta miestään vanhempi.
Carlilla ja Elisabetilla oli neljä lasta.
Mathilda Wilhelmina syntyi vuonna 1860. Hän valmistui kansakoulunopettajaksi kuten miehensäkin Erik Ferdinand Malmgren. Matilda kuoli nuorena keuhkotautiin jo vuonna 1886.
Ida Carolina syntyi 1862 ja kuoli 1908 Karjalohjan Nummijärven Heinulla. Jotkut varmaan muistavat juuri edesmenneen perustajajäsenemme Eeva Silanderin. Ida oli hänen isoäitinsä.
Johanna syntyi 1866 ja muutti Helsinkiin 1894. Hän kuoli siellä 1948.
Syntyi myös poika Frans Johan 06.09.1870.
Elisabet kuoli 1886 ja Carl jäi leskeksi 45 vuotiaana. Hän aviotui uudestaan 2 vuoden kuluttua, itseään 10 vuotta nuoremman, Edla Adolfina Soltinin kanssa.
Heille syntyi kolme lasta
Kaarlo Teodor syntyi 1888
Väinö Onni syntyi 1891, mutta hän kuoli vuoden ikäisenä.
Mikko Sakari 1893, vanhempiensa iltatähti, josta toivottiin uuden ajan menestyjää, insinööriä. Hän opiskeli Tampereen teknisessä koulussa, mutta kuoli ilmeisesti koleraan toukokuussa 1916.
Karlin ja Elisabetin poika Frans Johan eli Passin Jussi oli ottanut Passin talonpidon haltuunsa 1900 luvun taitteessa. Tapana oli, että mikäli talossa oli sekä uusi että väistyvä isäntä, iäkkäämpää ruvettiin kutsumaan tietysti vanhaksi. Näin todennäköisesti syntyi isännälle nimi Vanha Passi, talon nimen, ei sukunimen mukaan.
Passin Jussi oli mennyt naimisiin 25 vuotiaana juhannuksena 1895Aurora Aleksandra Hartzellin kanssa. Heille syntyi 9 lasta: Urho, Irene, Arvo, Helmi, Kaino, Aili, Viljo, Jenny ja Lauri. He syntyivät Enqvistin nimisenä. Sukunimi muutettiin 1906 Eloniemeksi. Irene, Arvo, Aili ja Lauri kuolivat lapsina. Lasten äiti Aleksandra kuoli 1937. Isä Johan/Juho/Jussi kuoli 1941. Helmi oli jo mennyt naimisiin 1926 Mertsi Arvolan kanssa ja muutti äitinsä syntymäkotitilalle Nummijärven Urolle. Heille syntyi poika Antti Johannes ja tytär Ritva Marketta. Antti on minun isäni.
Vanha Passi
Nyt takasin vanhaan isäntään, Karlin ja hänen toimintaansa. Hän itse kirjoitti nimensä K- kirjaimella. Voidaan sanoa, että hän oli Karjalohjan merkkimies, joka mainitaan historiateoksissa ja jonka kaikki karjalohjalaiset aikanaan tiesivät. Hänen nimensä jotkut vanhat karjalohjalaiset saattavat vieläkin tunnistaa. Jos ei muusta, niin ainakin korkeasta, kapeasta hautakivestä Karjalohjan hautausmaalla. Kivi sijaitsee isoäitini Helmi Arvolan kiven takana. Vanha Passi kuoli 3.9.1918.
Sitä ennen hän ehti vaikuttaa Karjalohjan kunnalliselämässä lähes 50 vuoden ajan. Todellinen aikansa kunnallisvaikuttaja. Jo 1880 luvulla sanottiin pitäjän asioita hoidetun näistä Passin ja tuon läheisen Prunkan talon kammareista. Olihan Karl kunnallislautakunnan esimies ja Prunkan isäntä Malmgren kuntakokouksen. Karl oli nuorena opiskellut Helsingissä taloushallintoa, niin kuin asiaa nykyään kutsuttaisiin. Hän innostuikin Säästöpankkiaatteesta ja esitti kuntakokoukselle pankin perustamista paikkakunnalle. Päätös asiasta tehtiin 1878. Toinen tärkeä asia Karlille oli kansakoulu, jossa kaikki lapset saisivat laadukasta oppia. Päätöstä tällaisesta kunnan kustantamasta kalliista ratkaisusta jouduttiin kuitenkin odottamaan muutama vuosi ja se saatiin päätettyä vuonna 1871. Karl toimi sitten koulun johtokunnassa yhteensä 47 vuotta. Hänen kuolemansa muistoksi 1918 perustettiin Muistorahasto Kirkonkylän kansakoulun lasten hyväksi. Nykyään kirjastona toimiva punainen puurakennus valmistui kouluksi sitten 1875. Hauska sattuma, että Karjalohjan kirjastolle teki kirjalahjoituksen vuonna 1928 Konstantin Lindstedt. Hän omisti lahjoituksen äitinsä Matildan ja enonsa Karlin muistolle. Lähistöllä asunut ystävä, taiteilija Sigurd Wettenhovi- Asp maalasi upean muotokuvan Karjalohjan merkkimiehestä. Muotokuva on tallessa ja suvun hallussa.
Vuosisadan lähestyessä loppuaan elettiin Suomessa jännittäviä aikoja. Venäläistämispyrkimykset vaikuttivat tavallisenkin kansalaisen elämään. Vaikeuksista päätettiin valittaa ja viedä ihan keisarille asti adressi asiasta. Karlin nimi on tuossa Karjalohjan adressin alussa toisena, sitä seuraa noin 250 nimeä. Asiakirjaa vievässä delegaatiossa Karjalohjaa ja Sammattia edusti Karl Enqvist. Suurlakkoviikolla hän oli myös mukana lähetystössä, joka oli viemässä kunta-adressia uudelle hallitukselle 1906.
Maa- ja karjatalouden edistäminen oli tarmokkaalle isännälle myös tärkeää. Hän kuului Karjalohjan Immulan meijerin isännistöön. Passin talon etelään viettävä peltorinne soveltui hienosti puutarhaviljelyyn. Neuvoja siihen saatiin varmaankin etäiseltä sukulaiselta Kaarlo Vanamolta. Passin puutarhassa oli ainakin omenapuita, päärynäpuita, kirsikkapuita ja marjapensaista. Satoa saatiin ihan torimyyntiinkin. Isoäitini kertoi kuinka he 1910 luvulla kävivät myymässä hedelmiä Helsingin kauppatorilla.
Passin Jussi
Maatilojen elinkelpoisuudelle on aina ollut tärkeää onnistunut sukupolvenvaihto. Kuten jo kerroinkin, niin Karlin poika Juho, jota kutsuttiin Jussiksi, siirtyi seuraavaksi Passin isännäksi 1800-1900 luvun vaihteessa. Niihin aikoihin kunnostettiin nuoren perheen makuun asunnoksi tuo komea hirsinen päärakennus. Sauna sijaitsi etäämmällä pellon keskellä rinteessä. Talossa oli 6 huonetta. Tupa, sali, makuuhuoneet ja vieraskammari. Vintissä oli kesähuoneet ja isäni muistaman mukaan 1930 luvulla lasten leikkihuone, jossa oli jäljellä leluja Jussin lasten ajalta. Pienempi syytinkirakennus on suunnilleen saman ikäinen. Siinä saattoi asua muutaman vuoden Vanha Passi uuden perheensä kanssa, kunnes muuttivat lähemmäs kirkonkylää 1912 valmistuneeseen Lepolaan, tai Huvilaan, kuten rakennusta myöhemmin kutsuttiin. Tämä nykyinen navetta on vuodelta 1926, jolloin Karjalohjalla toimi sementtitiilitehdas. Neliöpihan reunoilla oli useita varastorakennuksia eli liitereitä. Tätä pihapiiriä reunusti aikanaan teräväkärkinen pystyrima-aita, jossa kauniit puuportit. Isäni kertoi hauskan muiston juuri siitä toisesta puuportista. Pienemmässä asuinrakennuksessa asui silloin palvelusväkeä, piikoja ja renkejä. Isä oli pienenä kuullut, että Passin poika, siis isäni eno, käy riiaamassa karjakkoa. Häntä ihmetytti tuo outo sana, jonka kohdalla aikuiset vain naurahtivat, kun hän kysyi, mitä se tarkoittaa. Niinpä hän päätti ottaa asiasta selvää kaverinsa, muonamiehen pojan, kanssa. He raahasivat puuportin talon seinää vasten tikkaiksi nähdäkseen ikkunasta, mitä siellä sisällä tapahtui. Pahaksi onneksi portin reuna osui ikkunalasiin, joka rämähti rikki. Niin jäi näkemättä riiaus ja tuli vielä isot torut ilkivaltaisuudesta.
Passin Jussi kuului vuodesta 1919 uuteen kunnanvaltuustoon. Varmaankin isän perintöä ja pojan luotettavuutta arvostaen Passilla järjestettiin alimman oikeusasteen käsittelyjä eli ns. tupakäräjiä. Tosin Passilla käräjät pidettiin aina salissa. Niillä käsiteltiin lähinnä naapurusten rajariitoja ja kylätappeluita. Isoäitini Helmi, muisteli kuinka he tyttösenä kurkkivat oikeudenistuntoa ovenraosta. Usein kuulemma käsiteltiin myös ns lapsenruokkojuttuja. Istunnon päätyttyä tuomareille järjestettiin aina isot päivälliset. Tarjolla oli lihapiirakka ja buljonkia, koristeltua aladoopia, paistia ja perunoita, väskynäkiisseliä ja kermavaahtoa. Joskus oli myös riisiryynilunta. Jollaista olen itsekin saanut maistaa isotätini Jennyn valmistamana.
Tuohon aikaan kunta oli velvollinen järjestämään köyhäinhoitoa, aina 1920 luvun puoleenväliin asti siten, että talot ottivat korvausta vastaan huollettavia. Kunnan valtuustossa Jussi oli tekemässä päätöksiä sopimuksista. Aina jäi muutama huollettava yli kysynnän ja silloin Passin isäntä heltyi ottamaan heidät. Isoäitini mukaan huollettavat söivät aina samassa pöydässä talonväen kanssa ja niin paljon kuin maha veti.
Jussi kuului sähköä tuottavan Lahnasuon turve yrityksen osakkaisiin ja siirtyi myöhemmin Sähkövoima OYn hallitukseen. Passin talo järjesti myös postin kuljetuksen Fiskarsista. Komea lämminverinen rotuhevonen juoksi parinkymmenen kilometrin matkan nopeasti ja postit saatiin Karjalohjan toimistolle. Pian kuitenkin siirryttiin moderniin aikaan. Vaikka auto oli 1920- ja 30-luvuilla vielä harvinaisuus, isäni muistaman mukaan Passilla oli 30- luvulla amerikkalainen Essex- merkkinen vaunu, kuten henkilöautoja silloin kutsuttiin. Oli myös lavallinen pieni kuorma-auto. Autoilla liikkuivat lähinnä silloiset Passin pojat Urho, Kaino ja Viljo sekä myös aikansa menevä poikamiestyttö Jenny. Olen pikkutyttönä nähnyt Jennyn ajokortin. Viljosta tuli taitava linja-autonkuljettaja.
Kanssakäymistä monenlaisten ihmisten kanssa Passilla oli Enqvistienkin aikaan paljon. Sata vuotta sitten tuossa Ylhästen talossa, jossa nykyisin on Vanha Emäntä kahvila, asui venäläisiä virkamiehiä. Isoäitini muisteli kuinka hän oli useamman kerran toimittamassa jotakin asiaa kyseisille vuokralaisille. Tunnelma oli kuulemma sydämellinen ja aina tarjottiin teetä hillon tai toppasokerin kanssa. Karjalohjalla oli tapana järjestää majoitusta kesävieraille. Muiden mukana täällä Passilla lomaili kansallisteatterin ja useiden Suomi-filmien näyttelijä Urho Somersalmi perheineen. He asuivat silloin tuossa pikkurakennuksessa. Sukulointi oli yleistä, puolin ja toisin. Passilla kävi setiä, tätejä ja serkkuja kauempaakin. Usein täältä myös vierailtiin Helsingissä.
Enqvistien aika Passilla kesti lähes 200 vuotta vuoteen 1939, jolloin noin 100 hehtaarin tila myytiin Valto Mikolalle. Tarinoita elämästä ennen tässä pihapiirissä riittäisi, niin minulla, kuin varmasti myös teillä muilla. Voimmekin jatkaa juttua yhdessä sitten tauon aikana.
Kiitos sukuseuran hallitukselle tästä tilaisuudesta. Parhaat kiitokset myös kuuntelijoille ja erityisesti Passin nykyiselle isännälle Seppo Juurikolle siitä, että saimme tulla viihtymään tänne esi-isiemme ja äitiemme kotikulmille. Ja tietysti myös siitä, että nykyisin Passin ovet ovat avoinna muillekin halukkaille.
Lähteet
Kallio Veikko, Karjalohja, itsenäisen väen pitäjä, 2005
Laasonen Lasse, Gabriel Niilonpoika Enqvistin jälkeläisluettelo, 2008
Suomen maatilat, Uudenmaan lääni, 1963
Tukkinen Tauno, Karjalohjan vanhat rakennukset I, 1996
Tukkinen Tuomo, Karjalohjan kylät ennen ja eilen, 2008
Tukkinen Tuomo, Karjalohjan entisyyttä II, 2014
Haastattelut
Antti Arvola, Helmi Arvola, Eeva Silander
Kirjoittanut Heljä Järnefelt
